Päätin vielä kirjoittaa tarkemmin lähipalveluista, seitsemän päivän hoitotakuusta ja henkilöstöpulasta, koska näistä tuntuu olevan aika sekalaisia käsityksiä. Tässä avaan mitä itse eri käsitteillä ja asioilla tarkoitan.
Mitä on lähipalvelut?
Lähipalvelut ovat palveluita, joita käytämme usein. Näitä ovat esimerkiksi lääkärin ja hoitajan vastaanotot, neuvola, kouluterveydenhuolto, koulupsykologi, perhetyö, kotihoito jne. Esimerkiksi kuvantaminen (esim. röntgen) ei ole sellainen palvelu, jota käytetään usein. Näitä harvemmin käytettäviä palveluita löytyy sitten isommista sote-keskuksista, mutta niitäkin tulee Varsinais-Suomessa jatkossakin olla useimmissa kunnissa, jotta ne ovat kohtuullisesti saavutettavia.
Lähipalveluita voidaan tarjota erilaisissa pisteissä: terveysasemilla, sote-kioskissa, kotona, kouluissa, digitaalisesti, puhelimitse, liikkuvissa yksiköissä jne. Kukaan ei voi luvata, että kaikki seinät säilyvät koko maakunnassa entisellään. Sen sijaan voidaan luvata, että palveluita saa jatkossa läheltä. Niitä vain voidaan tuoda sinne eri tavoin. Tärkeintä on, että asiakkaan palvelutarve ja tarjonta kohtaavat.
Terveyskeskusten jonot pois, ja mitä ihmeen järkeä siinä seitsemän päivän hoitotakuussa on?
Koko maakunnan alueella tulee huolehtia riittävistä resursseista, jotta kuntalaisille pystytään turvaamaan seitsemän päivän hoitotakuu. Ajanvaraukseen ja neuvontaan pitää saada puhelinyhteys samana päivänä. Vastaanottoja ja neuvontapalveluita tulee olla saatavilla myös iltaisin.
Seitsemän päivän hoitotakuun tavoitteena on se, että ihmiset saavat hoitoa nopeasti. Hoitotakuu ei poista hoidon tarpeen arviointia (josta säädetään erikseen lainsäädännössä) ja asiakkaan ohjausta oikean palvelun piiriin. Osa asiakkaista käyttää paljon palveluita ja erityisesti heille tarvitaan palveluohjausta sekä omalääkäri ja hoitaja -mallia. Hoitotakuulla pyritään turvaamaan se, että silloin kun hoitoa tarvitsee, niin sen saa nopeasti. Tämä koskee myös mielenterveyspalveluita, eikä pelkästään lääkärin vastaanottoja.
Itse haluaisin nähdä, että myös joitakin lääkärin aikoja pystyisi varaamaan sähköisesti. Sen lisäksi pitäisi varmistaa riittävä palveluohjaus ihmisille. Vastaanottotoimintaa tulee olla myös iltaisin. Kaikilla ei ole kattavaa työterveyshuoltoa, vaikka ovatkin työelämässä. Siksi lääkärille pitää päästä myös klo 16.00:n jälkeen. Ei jokaisessa yksikössä ja jokaisena päivänä, mutta mahdollistaen laajasti kiireettömätkin iltavastaanotot.
Henkilöstön työolot pitää laittaa kuntoon!
Aluevaltuuston tulisi katsoa, että ammattihenkilöiden työaika on tosiasiassa tehokkaassa käytössä. Tällä en tarkoita sitä, että laitetaan lääkärin listalle lisää potilaita tai pari paikkaa vielä vuodeosastolle. Tarkoitan sitä, että lääkärin työaika kuluisi enemmän potilaiden hoitamiseen ja vähemmän tietojärjestelmien näpräilyyn. Tarkoitan myös sitä, että avustaviin tehtäviin palkataan henkilökuntaa, jolloin lähi- ja sairaanhoitajat voivat keskittyä hoitotyön tehtäviin, eli varsinaiseen asiakas- ja potilastyöhön. Sitä, että sosiaalityöntekijä voi keskittyä asiakastyöhön ja hänellä on tukenaan riittävä valmistelu.
Lisäksi olen tehtävien siirron vankka kannattaja. Sairaanhoitajien erikoistumista ja erityisosaamista tulee edistää. Tämä edellyttää tietysti riittävää koulutusta ja perehtyneisyyttä, että lääkäreiden tehtäviä voidaan sairaanhoitajille siirtää. Se edellyttää myös sitä, että lisävastuusta maksetaan parempaa palkkaa. Myös sosiaalialan tehtävissä pitää vastaavasti tarkastella tehtävänjakoja ja valmistelevaa työtä. Pitkällä aikavälillä tämä tuo kuitenkin työhön tehokkuutta ja mielekkyyttä. Tästä on jo hyviä kokemuksia, kun esimerkiksi terveysasemilla on fysioterapeuttien suoravastaanottoja ja sairaanhoitajien reseptinkirjoitusoikeuksia omaavia ammattilaisia.
Työperäistä maahanmuuttoa on tarjottu henkilöstöpulaan ratkaisuksi. Se voi olla pieni osa ongelman ratkaisua, mutta rekrytoinnin tulee olla eettisesti kestävää. Emme siis voi rekrytoida hoitajia maista, joissa on myös ammattilaisista pulaa. Lisäksi henkilöstön kielitaidon tulee olla hyvä, jotta potilas- ja asiakasturvallisuus voidaan taata. Laajaa ratkaisua ei sote-alan työvoimapulaan työperäisestä maahanmuutosta saada.
Hyvinvointialueen työntekijöille pitää tarjota kattavaa työterveyshuoltoa, johon kuuluu myös sairaanhoito. Näin ei tällä hetkellä ole koko maakunnan alueella. Myös muihin työhyvinvoinnin osatekijöihin on kiinnitettävä huomiota. Henkilöstön hyvinvointi on avainasemassa, kun työolosuhteita laitetaan kuntoon. Työssä ei kukaan sairastu ja kun jostain syystä sairastuu, niin siihen saa avun nopeasti. Vain ammattitaitoisella henkilöstöllä voidaan turvata sote- ja pelastusalan palvelut tulevaisuudessakin.
