Julkisuudessa on käyty keskustelua Kaarinan kaupungin talousarviosta 2020 ja talouden tasapainottamisesta. On esitetty avauksia siitä, että olisiko veron korotukset leikkauksia parempi vaihtoehto? Mielestäni asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen, sillä jos leikkauksia toteutetaan vääristä palveluista, voidaan tällöin aiheuttaa merkittävää taloudellista haittaa. Toisaalta moni myös mieluummin maksaa lisää veroja, kuin vähentää esimerkiksi kirjastoja tai perusopetuksen opetustuntien määrää.
Esitin kaupunginhallituksessa talousarvioraamia käsitellessä, että meidän tulisi etsiä vaihtoehtoja veronkorotuksille. Tiesin, että esitetyt leikkauslistat tulisivat olemaan kammottavia, mutta sieltä kuitenkin löytyi myös muutamia toimenpiteitä, jotka kannattaa toteuttaa ja palvelut eivät näissä heikkene, ne ehkä jopa paranevat. Mielestäni on kuitenkin hyvin tärkeää, että näitä vaihtoehtoja tuodaan reilusti esiin päättäjille ja kuntalaisille. Silloin jokaisella on mahdollisuus muodostaa asiasta oma mielipide ja vaihtoehdoista voidaan käydä avointa keskustelua. On aivan liian yksinkertaista kysyä mielipidettä siitä, että kannatetaanko veronkorotuksia vai leikkauksia, esittämättä kuitenkaan leikkausten mahdollisia seurauksia kuntalaisille. Kun päätöksentekoon tuodaan tietoa leikkausten mahdollisista seurauksista, voidaan tehdä aitoja arvovalintoja.
Palveluiden kehittäminen ja sitä kautta säästöjä
Kaarinassa ollaan panostettu ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tällä tavoin asiakkaita pyritään auttamaan hyvissä ajoin, jotta he eivät ohjaudu kalliiden korjaavien palveluiden piiriin. Fiksua, se on selvä, mutta onko näin tehty välillä peruspalveluiden kustannuksella ja onko ennaltaehkäisevät palvelut aina vaikuttavia? Erilaisten hankkeiden vaikuttavuutta ei välttämättä mitata määrällisesti koska se koetaan hankalaksi, vaikka kustannushyötyanalyysin pitäisi mielestäni olla uusien avauksien ja hankkeiden peruskauraa. Millaisia säästöjä arvellaan tulevan ennaltaehkäisevistä palveluista? Onko kaikki olemassa olevat ennaltaehkäisevät palvelut niin vaikuttavia kuin toivomme ja kuvittelemme niiden olevan? Miten perustellaan lisäys toiseen yksikköön, kun toisesta leikataan, jos mitään lukuja ei ole esitetty?
Kuvitelkaa tilanne jossa asiakas soittaa klo:10.30 terveyskeskukseen huonovointisuuden vuoksi, mutta hänelle ei kyetä antamaan aikaa, koska sellaista ei tälle päivälle enää ole. Asiakkaan huonovointisuus pahenee ja lopulta hän päätyy päivystykseen ja erikoissairaanhoidon palvelujen piiriin, vaikka hänen vointinsa olisi voinut olla hoidettavissa terveyskeskuksessa, jos hänelle olisi voitu tarjota hoitoa ajoissa. Jos tilanne pahenee voivat kustannukset olla moninkertaisia, puhumattakaan siitä mikä olisi inhimillisesti oikein. Meidän pitäisi parantaa peruspalveluita, koska se on usein parasta ennaltaehkäisyä. Sieltä käsin on myös löydettävissä ratkaisuja jatkuvasti nouseviin erikoissairaanhoidon kustannuksiin. Toki kustannukset nousevat, koska väestömme on vuosi vuodelta myös iäkkäämpää, mutta ainakaan hokemalla ”näihin ei voida vaikuttaa” ei saada mitään aikaiseksi.
Tehtävien jako on myös tärkeää ja siihen liittyviä uusia avauksia tarvitaan. Meillä on esimerkiksi erinomaisia kokemuksia reseptisairaanhoitajista ja nyt uutena myös fysioterapeuttien suoravastaanotto. Näissä tehtäviä on jaettu siten, että lääkärien aikaa säästyy muille asiakkaille, kun fysioterapeutit ja sairaanhoitajat kykenevät hoitamaan potilaansa ilman lääkärinvastaanottoa. Tämä siis säästää lääkärien niukkoja resursseja, on kustannustehokasta ja asiakasystävällistä koska hoitoon pääsee nopeasti. Puhumattakaan siitä, miten paljon tämä voi lisätä hoitohenkilöstön työssä viihtyvyyttä ja ammatillista osaamista sekä sitoutumista. Suomessa hoitohenkilöstö on äärimmäisen hyvin koulutettua ja täydennyskoulutuksella voidaan entisestään vahvistaa osaamista ja palveluiden laatua. Tämänkaltaiset tehtävien jaot voivat tuoda tulevaisuudessa vastauksia meidän valtakunnallisiin sote-palveluiden resurssiongelmiin.
Leikkauslistoja käsitellessä tarvitaan nyt malttia. Meidän ei tarvitse saada taloutta tasapainoon vuodessa, mutta meillä on oltava pitkän tähtäimen suunnitelma tasapainotuksesta ja kykyä tehdä muutoksia nopeasti. Tasapaino on kyllä mahdollista saavuttaa, mutta samaan yhtälöön ei mahdu lyhytnäköiset leikkaukset. Erityisesti kiinnittäisin huomiota palveluiden pitkäjännitteiseen kehittämiseen ja tietoon perustuvaan päätöksentekoon. Demokraattisesti valitun valtuuston päätöksenteossa on usein se ongelma, että aina neljän vuoden välein vaihtuva valtuusto ei välttämättä kykene pitkäjännitteiseen päätöksentekoon ja visiointiin. Yksittäiset pistemäiset juustohöylät eivät korjaa sisäänrakentuvia ongelmia, vaan tarvitaan pidemmälle aikavälille suunniteltuja muutoksia, joita viedään johdonmukaisesti yhdessä eteenpäin. On aika aloittaa yhteinen keskustelu siitä, että miten turvaamme Kaarinan kaupungin vetovoimaisuuden ja sen että meillä on tulevaisuudessakin erinomaiset kustannustehokkaat paikalliset palvelut.
